Tällä hetkellä mie asun J:n kanssa ja voin sanoa, että en oo kenenkään kans sitoutunu koskaan näin. Ollaan oltu ihan kohta vuosi sillälailla virallisesti yhessä. Epävirallisesti ollaan oltu jo yli vuosi.
En oo tuntenu ketään kohtaa näin. Tää mies osaa yllättää monellaki eri tavalla. Oon oppinu luottaan siihen ja tajunnu kuinka tärkiä tuo ihminen mulle on. En osais kuvitellakkaan enää elämää ilman Jonia. Se vaan tuo minun elämään sisältöä. Porukatki tykkää Jonista kohta enemmän ko minusta ja olen pirun kiitollinen siittä. Katotaan nyt mitä vuosipäivälle keksitään. Joni on kyllä silloin töissä, mutta seuraavalle viikonlopulle olis tarkotus keksiä jotain.
Koulunki mie oon alottanu uudestaan ja opiskelen tällä hetkellä kaivosalan perustutkintoa ja näillä näkymin valmistun joulukuussa 2016 eli jo ens vuonna.
Tää ala on vaan niin minun juttu. Työskentelyä isojen koneitten kans, kaluston huoltoa ja näitä ns. miesten hommia. Jouvvun kyllä tekeen kolme kertaa enemmän fyysisesti ko pojat, mutta kuntohan siinä vain kasvaa.
Tällä hetkellä mulla mennee paremmin ko hyvin ja nautin nyt täysin siemauksin siittä, koska koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
J kysy yks päivä multa, että minkä näkösiä meijjän lapsista tulee. Silloinhan vaan nauroin asialle ja sivuutin aiheen aika hyvin. Itehän en oo valmis vielä mitään lasta hommaamaan. Jos äitin jalanjälkiä seuraisin nii oisin vuojen päästä tähän aikaan raskaana. Ajatuski lapsesta saa karvat nousemaan pystyyn. Minustako äiti? Eheei en osaa kuvitella ittiäni työntämässä lastenvaunuja tai vaihtamassa paskavaippoja... Mutta toisaalta olishan se aivan ihanaa. Saaha lapsi, jota rakastaa, suojella ja opettaa läpi elämän. Voin vaan kuvitella kuinka emäntä tekis lapsestani prinsessan tai prinssin. Kuinka mummi rakastuis häneen ja kuinka se isänsä silmillä hullaannuttas kaikki pojat tai työt. Kuvittelen vain saavani pojan ensimmäisenä, jolla ois isänsä silmät. Rakastan J:n silimä ihan hulluna ja toivoisin, että jos joskus lapsen saamma nii sille siunautuis isänsä silimät. Siitä tulis äitin ja isin prinssi. Sille opetettais, että mitä tarkottaa kaira ja äiti opettais sen olla tekemättä mitään pahaa kelleen tytölle ja suojelemaan ehkä mahdollisesti tulevaa pikkusiskoaan. Täti opettas sille kaiken kelkkailusta ja kilipailemisesta, ko siihen ikkään pääsee. Mutta jos tyttö tulis nii voin vaan kuvitella kuinka se olis isin prinsessa, joka saa kaiken pelkillä silmien räpyttelyllä ja kuinka se kiertäis vanhempansa "kierosti" pikkurillinsä ympärille. Opettasin sille kaiken, mitä oma äitini on mulle opettanu ja hieman lissääki. Äitin kans tästä juttelimma tänhän ja oon miettiny sitä koko päivän. Miltä tuntuis tulla äidiksi? Onko se niin ihanaa? Olisko sinun ja lapsen välillä samanlainen side ku mulla on omaan äitiin? Osaisinko rauhottua ja kasvattaa lapsestani kunnon ihmisen? Epäonnistuisinko siinä samalla lailla ja olisin yhtä vieras lapselleni ku isäni mulle? En todellakaan halua samanlaista elämää omalle lapselleni mitä oon itte joutunu kokemaan. Se että omaa isää ei tunne kunnolla, on ehkä maailman hirvein tilanne. Sie tiijät, että se on sinun biologinen isä, mutta siet tunne sitä yhtään ja siet tunne isääsi kohtaan mitään muuta ku syvää vihaa. Tällä hetkellä Sodankylässä aika moni tuttu oottaa lasta tai on saanu jo semmosen. Onkohan tää massan tuomia paineita ku alan miettiin tämmöstä? Onko se nykyään muotia saaha lapsi näin nuorena? Pitäiskö minunki hommata ko muukki? Mitä mie oikein ajattelen? Onkohan mulla vauvakuume? Mikä minua oikein vaivaa? En oo koskaan ennen ees vakavasti harkinnu lapsen saamista. Enkä tiiä kyllä että harkittenko nyttenkään. Tulevan lapseni kannalta on hyvä ettei sitä oo tiedossa vielä pariin vuoteen? Kolome vuotta sitte on vissiin runosuoni sykkiny ja lapsesta haaveiltu? Tai sitte yritetty löytää elämälle joku tarkotus.
Lapseni
Pieni ihminen katsoo minua. Sen suuret, kauniit silmät loistaa rakkautta.
Hymyilen varovaisesti pienokaiselle. Se hymyilee takaisin. Nostan lapsen syliini, suukotan hänen otsaansa.
Niin kaunis, niin viaton, niin tietämätön.
Rutistan häntä sydäntäni vasten. Lapseni kasvot kääntyvät minua kohti. Hän hymyilee säteilevästi.
Kaunokaiseni muistuttaa ulkonäöltään isäänsä. Keinutan lapseni uneen, kerrankin sisälläni on lämmin.>
Nyt aattelin sitte kertoa hieman tarkemmin tästä elämäni rakkaudesta.
Oon tienny/tuntenu J:n viimevuojen syksystä asti, jolloin yhteiset kaverit pyysi minua sille porukalle kuskiksi. Ja tottakai mie lähin, ko en voinu olla kieltäytymättä. Aina silloin tällöin oon kuskina J:lle ollu ja eikä niinkään olla oltu palioa tekemisissä. Tämän vuojen puolella ollaan sitte oltu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän tekemisissä. Huhtikuun 1. 2014 ja vuorokausiki oli jo melkein vaihtumassa ko herra mulle viestiä laitto ja kysy, että lähethänkö kattoon tähtiä. Tottakai aluksi vaan naureskelin asialle ja vitsailin jutulle. Olihan aprillipäivä vielä ja en silloin voinu luottaa, että tää puhuis totta. Kauan aikaa se siinä yritti mulle uskotella että haluaa tähtiä lähtiä kattoon minun kans ennenko lämpenin ja myönnyin. Eihän sielä mitään tähtiä kyllä näkyny mutta ajatushan se on kaikista tärkein:) Sen jälkeen ollaan oltu jokapäivä yhteydessä ja tekemisissä.
Vieläki tulee se sama fiilis vattanpohojaan ko hellua katon. Semmonen pikkunen ihastumisen tunne tulee aina uudelleen ja uudelleen. Ensimmäinen poikaystävä jonka oon vieny porukoille näytille ja jonka kans ei tuu sitä surullisen kuuluisaa sitoutumiskammoa. (Krapula Keskustelulle terkkuja että oon selättäny sen "Prinssi Charmikas" -taudin viimein!:) ) Jonka kans voin olla oma itteni ja kertoa tälle kaiken. Se ymmärtää ja haluaa auttaa aina ko mahollista. Vaikka meillä onki huomattavasti ikeroa nii en tunne itteäni mitenkään nuoremmaksi tai J:tä vanhemmaksi. Molemmat antaa toiselle tilaa ja omaaki aikaa jos on tarve.
Oikeestaan tää on ainoa suhde mulla jossa oikeesti voin hyvin ja oon onnellinen. Olen löytäny ittelleni täydellisen miehen jota rakastan maailman eniten. En vois kuvitella ennää rakastuvani kehenkään näin. Miehiin luottaminen on ollu mulle aina tosi vaikiaa ja en luota sydäntäni ko semmosen käsiin jonka tiiän ja oon varmistanu ettei se sitä varmasti riko.
Nyt olen onnellinen ja pietän kyllä tästä kullasta kynsin ja hampain kiinni <3
Kaunis hymysi, suloiset silmäsi saavat sydämeni sykkimään. Kätesi kädessäni lämmittää mieltäni. Ollaan yhdessä ikuisesti, en karkaa koskaan viereltäsi.
Yhdessä kävellään auringonlaskuun toisiamme rakastetaan maailmanloppuun. Pidän sinusta kiinni ainiaan.
Sylissäsi on hyvä olla. Nyt ei tarvikkaan karata maan alle. Suudelmasi saa minut lentämään taivaaseen. En voi enää rakastua vastaavanlaiseen.
Olet nyt elämässäni tässä. Pidä minua sylissäsi lämpimässä. Olet se oikea oot täydellinen, etkä pyöreä taikka soikea.
Sinä olet minun, et kenenkään muun misun. Kauan susta haaveeilin. Nyt saan sut mun halauksiin.
Ensiksi! Antakaa anteeksi! Oon ollu ihan hirviä.... Toiseksi mulla on "tosi hyvä" tekosyy siihen... Elikkäs oon nyt vuojen sisällä kerenny tehä vaikkas mitä. Muuttaa, valmistua matkailupalvelujen tuottajaksi, löytää elämäni rakkauvven jne jne. Mutta aattelin taas kirjotella tänne tunteistani ja ihmisistä jokka jaksaa olla minun tukena ja tykkää minusta just semmosena ku oon.
Tässä vuojen aikana kolome ihmistä on päättäny hylätä minut hellun tai jonku muun takia. Kaks niistä valitsi tottakai mielummin hellun ko kaverit. Yks taas.... no viina ja kaverit palion tärkiämpiä ko oma lapsi. Tämä herra ei ees tullu tähän asti elämäni tärkeimpään juhulaan... Valmistujaisiini.
Mutta jospa palataan niihin jokka ei toivottavasti ainakaan koskaan tuu hylkämään minkään edellämainitun takia. Nämä ihimiset jaksaa minua, ne on aina piristämässä, pitämässä hauskaa ja on aivan mahtavaa seuraa. Näitä en vaihtais kehenkään! Ja niinku edellisessäki tämmösessä jutussa nii nämäkän ei oo missään tärkeysjärjestyksessä.
Lempparini!
S: Voivoi kohta 13vuotta tuntenu tämän lempparin! Voin sanoa, että tämän kans ollaan naurettu, tapeltu, itketty, masennuttu, hulluiltu ja tehty vaikka mitä. Tälle mie voin aina soittaa jos joku vaivaa. Sinun pölijyyksille saa aina nauraa! Ei koskaan suutu ja on melkein aina ilonen! Tosi tärkiäksi tullu nyt tässä parin vuojen aikana ja mie toivon, ettei mejän ystävyys lopu koskaan koska tämmösiä helmiä löytyy harvasta!
J: Elämäni tärkein mies tällä hetkellä! Ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Ollaanhan me tunnettu jo melekein vuosi, mutta vasta pari kolome kuukautta hellusteltu. Tämän seurassa ei palioa masennuta. Ihana, rakastava ja tuommoonen perussuomalainen mies. Ei parempaa voi löytää enkä kyllä haluiskaan. Aina ko näjen tämän ihimisen nii tuntuu etten pysy paikallani, mahanpohojasta ottaa ja ei tiiä mitä sanois tai tekis. Maailman ihanin rakkaus<3
P: Sinusta oonki jo kirjottanu blogiini, mutta en saa sinusta tarpeekseni! Yläasteesta asti oot vierellä kulkenu. Sinun kans on ollu ala- ja ylämäkiä, mutta silti oot vaan pysyny siinä! Oon aina onnellinen sinun puolesta! tapahtu mitä tapahtu. Jaan kanssas kyyneleet, naurut ja raivoamiset. Sinun kans saa parhaimmat naurut ja hulluimmat ideat. Tää mimmi vaan paranee ajan myötä! Siitä paljastuu aina uusia puolia ja sen kans pystyy olemhan oma ittensä! Ei vois toivoa parempaa tyttökaiffaria<3
S: Köpö! Maailman herttasin ihiminen! Voidaan oikeestaan kiittää sitä yhtä hullua, että meistä tuli läheisiä! Kemmanen lapsi joka sulattaa ainaki minun sydämen! kuinka monesti sulle oon nauranu ko oot kännissä toheltanu ja kuinka palion sitä olhan toisille vittuiltu:) Vaikken sitä näytäkhän nii oot mulle kuitenki tosi tärkiä! Onneksi oot olemassa. En olis varmaan selvinny henkisesti palioa mistään tuossa vuojen alussa.
T: Hellunen poitsu! Kuuluu minun kultapoikiin <3 Aina nii hassut jutut ja nii symppis ettei toista. Jokatytön unelmapoika! Aivan varmasti! Oon ylpeä, että oon saanu tutustua tähän ihanaan ihmiseen. Ei varmaan oo ryyppyretkeä ilman sinua. Tunnelman nostattaja ja aina tuommonen partyboy;D Tuun kattoon sinua sitte inttiin!!
V: Yks kultapojista kans! Semmonen köpö tinkaaja jonka kans vittuilu nousee aivan uuelle tasolle. Pitää olla aina pelastamasta milloin mistäki paikasta. Tärkiä ja ihana kaveri josta en hevillä luovu! Tämäki inttiin lähössä nii on syytäki mennä käymään sielä.
J: Kämppis, vaimoke, bästa kompis, mi puta yms. Tälle en vaan osaa olla vihanen! Oon yrittäny monestikki. Tykkään ihan hulluna! Liian palion koettu ja nähty tässä vuojen aikana! Ootan hulluna mejän bulgarian matkaa ja yhteisiä hetkiä lisää. En luovu sinustakaan heleposti! Elä huoli:) Ihminen jonka seurassa saan olla oma itteni ja saan sanoa mielipiteeni suoraan ilman että joudun katumaan niitä. Oot hullun tärkiä ja rakas!
J: Yläasteesta alakaen tunnettu! Vaikka samalla luokallaki oltu kolome vuotta nii vasta nyt parin vuojen sisällä ollaan tutustuttu paremmin. En unoha koskaan sitä ko kerroit muunissa nii ihanasti rakkaudesta ja siitä kuinka sie sen aattelet. Kuinka palion ollaan juteltu henkeviä. Molemmat auttanu toisiaan suhdesotkuissa yms. Oot aivan ihana kultapoika! Inttipoika sinustaki tulee... Oot hirmu tärkiä, älä katoa koskaan.
Olis niin monia kavereita, lemppareita ja ystäviä joista kertoa ja ylistää. En kuitenkaan viitti ihan kaikkia täänne laittaa. Oon kiitollinen siitä, että mulla on ympärillä tämmönen joukko! Oon aina yrittäny piettää kaikki mukana, mutta ihmeisiin en pysty, joten joitaki on tippunu matkasta. Jotkut omasta tahdostaanki. Toisaalta niiden lähteminen minun elämästä on antanu mulle mahollisuuen tutustua näihin ihaniin ihmisiin. Kiitos niille jokka oikiasti jaksaa kuunnella minua!
Nii-i taas on kulunu hieman aikaa edellisestä kerrasta ja ihan hävettää niin pitkä tauko. Mutta iPhonella kirjottelen tätä. Isälle hieman räpyteltyä silmiäni sain vihdoin toimivan puhelimen! Pientä totutteluahan tämä on, mutta tähän asti oon tykänny!
Kissani paljastui tosiaan tytöksi ja nimi vaihtu hugosta hillaksi;)
Kuukausi ilman autoa ja haluan jo uuden! Rakastuin kemijärveläiseen celicaan! Nyt vain odotan, että saan rahat kokoon sitä varten.
Tällä hetkellä kävelen kohti Karhua, syömään. Jos jaksais sitte illemmalla päivittää kuulumisia paremmin!
Ja mitäkhän sitä kesän aikana on tehty? No ainaki ryypätty jos ei muuta! Menin myymään autoniki tuossa viikko sitte ja nyt vain aattelin kulukia jalakasin ja alakaa lenkkeileen yms. :) Vieläkään en oo päässy hämmennyksestäni yli, koska ajatukset on enemmän sekasin. En vaan osaa kuvitella, että oon tuhlannu aikaani vääriin ihmisiin.
Huihui. Juu-u ja tosiaan olin töissä tännään ja voin sanoa, että pitkästä aikaa maailman ihanin työilta! Ihania ihimisiä liikkeellä ja silimäniloaki oli ;) Jalat kipiänä voi kebab annoksen jälkeen mennä hyvillä mielin nukkumaan! Huomenna solis sitte ammattilaisten päivä, joten taidampas juoda ainaki nuo vesirossilauantailta jääneet lonkut ja eksyä ehkä tuonne maailmalle:)
Hupsis nii se taas vaan jäi tämä kirjottelu. Nyt inspiraation sai aikaan tämäniltaset tapahtumat.
Sain kuulla asioista, jokka vei pohjan minun ajatuksilta. Ne asiat pysäytti täysin minut. En pystyny enää sanomaan/tekemään mitään muutako tuijjottamaan eteeni ja olemaan hiljaa... ajattelemaan! Se, että oon tuhlannu aikaani vääriin ihmisiin vetää aika hiljaseksi. Se, että henkilö jonka luulin unohtaneen minut jo kauan aikaa sitte on ehkä sittenki ajatellu yhtä paljon minua kuin mie sitä. Oon vain tiedostamattani polkenu tunteeni jänkään ja ettinyt sitä samaa tunnetta toisista ihmisistä.
Melkein kyynelehtien ajattelin asiaa ja sitä, että kuinka tyhmä sitä pitää olla. Kuinka paljon oon menettäny, ku en vaan kysyny tältä kyseiseltä henkilöltä sen tunteista. Kuinka monet itkut ja hetkelliset masennukset minäkin olen käynyt läpi tämän kesän aikana. Kuinka paljon mie oon yrittäny unohtaa ja jatkaa elämää. Tykästyny, särkeny sydämeni ja sama rumba uudelleen. Miksi sitä piti vaan olla niin tyhmä ja unohtamalla unohtaa henkilö josta oikiasti tykkään? Ehkä tästä henkilöstä olis tullu elämäni tärkein henkilö?
Päässä vaan pyörii, että miten pystysin vielä korjaamaan tilanteen? Miten saisin vielä tämän henkilön tajuamaan, etten oo koskaan lakannu tykkäämästä siitä? Ja sen, etten oo mitään muuta katunu nii palion ko sitä, etten oo ollu kärsivällinen ja jättäny sen pimentoon tunteiltani. Luulin vain, että tuo on hetken huumaa, mutta koko kesän ajateltuani tätä henkilöä päivästä toiseen tietoisesti tai tiedostamatta, oon tajunnu ettei tunteet oo kavonnu mihinkään.
Onko liian myöhästä korjata tilannetta? Miltä kaikelta mie oisinki säästyny jos oisin vaan ollu kärsivällinen ja urheampi? Niiltä kyyneliltä, siltä tunteiden kirjolta ja morkkiksilta mitä oon käyny läpi... Haluttas vaan juosta sen tykö ja kertoa totuus kaikesta! Selittää, etten koskaan oo tuntenu ketään kohtaa niin ja että oon ajatellu kesän sitä ja meidän tilannetta. Alottaa koko homma ihan alusta ja paremmin.
Olen vain aina luullu, että olen hullu, ko tätä henkilöä jään ajattelemaan aina välillä. Mutta nyt sen tajuan, ettei sole hulluutta ko pelkkää välittämistä. Mutta uskallanko taas antaa tunteilleni vallan? Uskallanko antaa sydämeni taas särjettäväksi, jota on heitelty ja potkittu koko kesä? Antaako suojamuurini sen tapahtua? Antaako kuukausien ajan hommaama kuori sydämen ympärillä periksi? Osaanko enää luottaa yhteenkään mieheen? Olisko tässä se, joka saa minut hymyilemään huononaki päivänä?
Tämmösiä ajatuksia sain päähäni mahutettua ja lisääki on vielä, mutta ne on nii sekasin, että menis kauan aikaa ennenko saisin ne tekstiksi. Ainii ja niinku kuvassa näkyy nii mulla on taas yks tassunjälki sydämessä<3
Ja hups... taas menny monta viikkoa ja jopa kuukauttaki ehkä, etten oo vaan jaksanu kirjotella. inspis ei vaan riitä. Nyt kuitenki otin itteäni niskasta kiinni ja pakotin itseni näppäimistön kimppuun.
Tällä hetkellä insipistä piettää yllä tämän hetkinen draama, joka löytää minut aina, ko pääsen huokaamaan helpotuksesta. Voi ihimiset, ko jättäkäää se toisista ihimisistä puhuminen penikoille... Ollaan sentäs muka aikusia. Oppikaa elämään omaa elämäänne ja jättäkää muitten elämä niitten hartioille. Ärsyttää tämä paskan jauhanta, jonka oon lopettanu jo kauan aikaa sitte. Ei ole tapana puhua muista selän takana ko aattelin kertoa ihimisille aina suoraan jos joku asia pistää kiehumaan. Että hei älkää pelätkö tet jokka luuletta, että haukun teitä selän takana... tuun kyllä sanomaan asiat päin naamaa.
Vituttaa vain kuulla välillä kylältä, että oon puhunu siitä ja tästä ja tuosta paskaa... hmmm jep. Onneksi läheisimmät kaverit tietää, että oon lopettanu semmoset hommat ja tällä hetkellä elämäni on palion mielenkiintosempaa ja hauskempaa, ko ei tarvi puhua muitten asioista. Ja multahan on turha kysellä juoruja, ko ensinnäkään mullei kiinnosta ja toiseksi minun ei tarvi juoruta muitten asioista. Oon aika ylpeä ittestäni ko oon tämän kaiken yläpuolella. Ei minun tarvi jauhaa asioista jokka ei mulle kuulu. Opin sen tuossa kauan aikaa sitte, että toisten asioitten jauhamisesta ei tuu ko harmia ja tästä voin kiittää erästä kaveriani/tuttuani! Tiiän, että se ehkä vilkuilee blogiani välillä ja haluan saaha kiitokset perille tätä kautta, ko en häntä usiasti näje. Tarjoan sulle paukun joskus ko näjemmä jossain;) Tuu muistuttaan!
Ehkä mulla tämän takia on palion kaveripoikia, ko mulle kiinnosta jauhaa paskaa ja yleensä meillä poikien kans on palion hauskempaa. Pelataan, ajellaan, jutellaan autoista, kelekoista, syyään, vittuillaan toisillemme ja keskitytään siihen meijjän yhteiseen aikaan. Joittenki tyttöjen kans tää ei vaan toimis nii hyvin. Joo kyllä ehkä saatan sanoa mielipiteen ihmisestä, mutta sanon sen myös sille ihimiselle suoraan jossain vaiheessa. Mulla on niin mielenkiintonen elämä itelläni, etten jaksa keskittyä muitten elämään sillälailla. Siis tottakai mulla kiinnostaa kavereitten ja muitten elämä, ilot, surut yms. mutta se, että pittää jokasesta ohikulkevasta ihimisestä puhua jotain niin on aika köyhää ja pistää mietityttään, että onko tällä kyseisellä henkilöllä omaa elämää. Olis kiva kuulla asioita siitä itestään siltä itteltään! Oon vaan niin kyllästyny niihin joilla ei ole muuta tekemistä, ko jauhaa paskaa ja levitellä juoruja! Niinku kaveri joskus sano nii ne jokka jauhaa paskaa selän takana nii on ihan oikeassa suunnassa suudellakseen persettäni.
Okei se kuulosti paremmalta kaverin sanomana... :D Toivottavasti jokku ihimiset tajuais ja kasvais siinä suhteen! Olis ihana elää paikassa jossa kukaan ei jauhais paskaa toisista! In your dreams... niimpä niii.
Ilosta asiaa ja silleesti. Hope you understand!
Niin vain palasin blogini pariin, vaikka uhkasin, ettei minusta enää kuulu blogin puolella. Lueskelin kavereiden blokeja ja tajusin kuinka kaipaan kirjottamista. Siitä tulikin mieleeni, etten ole soittanut pitkään aikaan ja tuli ikävä sitä soittamisen riemua.
Asiasta toiseen. Mitä olenkaan tässä parin kuukauden aikana teheny?
- Muuttanu omaan kotiin.
- ostanu auton.
- hengaillu kavereiden kans
- tehny töitä
- laihtunu, ko hullu
- rakastunu
- hajoillu
- mökkeilly
- yms. muuta paskaa
Juu-u nythän oon sitte niinku työtä vailla. Oon käyny kaikki työnhakuvälineet läpi ja laittanu jokapaikkaa hakemuksia... Siis toiminhan mie plokkarina reposessa ja paradisessa ja mie viihyn sielä ihan hullun hyvin. Huiput työkaverit ja rento fiilis! Minusta jotenki tuntuu, että sossut pakottaa minut kunnalle töihin.... haravoimaan! Mullon hygipassit, alkopassit ja oon melkein pätevä työssäni nii ne laittaa minut haravoimaan! Sanoisinko, että alentavaa...
Tästä minun kämpästä sen verran, että tää on niin minun näkönen ja just minun kokonenki:) Muutin tähän toukokuun puolessa välissä ja heti ekana tunsin tämän omaksi kodikseni! Ehkä tässä jossain vaiheessa teen postauksen, ko saan pikkusiskon kameraa lainaan, ko itelläni on tuo kohta hajoamispisteessä oleva Olympys.
Eilen vietin sitte laatuaikaa uiden ja saunoen Orajärvellä. Ihanaa oli istua järven rannassa ja katella ko aurinko laski. Kiitos sinulle, joka teit tuosta illasta ihanan! Hieman meinas väsyttää, ko toissayönä en nukkunu yhtään... nukuinki sitte viimeyönä 14 tunnin yöunet ja tänään oon maksellu vuokran ja siivoillu vähän. Nyt sitte aattelin laitella itteni kuntoon ja lähtiä tuonne kylän pintaan ja käyä kaupassa ja ehkä eksyä piitsille yhelle:)
Oon taas alakanu miettiin tätä blogin piettämistä... onkohan se nyt nii kannattavaa... varsinkaan tässä vaiheessa, ko alakaa koulu taas ja työt siihen päälle. Onko mulla aikaa/innostusta? Laitan mietinnän alle taas... Ehkä pietän ainaki tauvvon tälle postaamiselle, jos en muuta.
Tänään siivoilin vähän joka paikkaa ja käteeni eksy "työkalut" ja jäin pyöritteleen niitä hetken. Tää kausi on vaan ollu niin huippu! Herkistyin tuossa vaiheessa ihan liikaa, joten heitin pullonavaajat laatikkoon, oottamaan seuraavaa kautta. Ehkä ensvuonna löytyy melkein yhtä huippuja työkavereita. Tämän vuojen kausityöntekijöitä ei nuin vain voiteta<3 Oletta ihania I'm gonna miss you all! Huomenna vielä käymään Luostolla työhommissa ja sitte alakais se kouluarki...
